Onnellisten taloa
valo syleilee
lumikellot nostavat
katseen kevääseen
Kohti valoa, kohti kesää. |
Pyhätön edessä. |
VALOSSA
Rakastan valoa. Useimmiten. Tänä aamuna, kun uskaliaat aamuauringon säteet ujuttivat ketjunsa läpi vuodenkierron harmaannuttamien ikkunalasien ja valaisivat pölyhiukkasten hidastetun, leijuvan valssin, minä en rakastanut valoa. Ilkkuvat säteet tavoittivat myös meidät, kaksi unenpöppöröistä hahmoa ovensuusta.Sen turhautuneen isomman vieressä seisoi pieni, joka katseli ihastellen ylös ja osoitti: " Äiti kato, kukkia!". Korjasin, että ei kulta, pölyä. Korjasin väärin. Pieni hahmo totesi topakasti, että eikun kukkia. Myönnyin. Itseasiassa aamu näytti paljon kauniimmalta, kun huomasi kulkevansa läpi auringossa kylpevän kukkameren. Osatapa valita samat lasit .
Narsissit |
Meillä seurataan naisväen voimin kevään tuloa valtavalla hartaudella ja heikohkolla asiantuntemuksella. Joutsenten kevätmuutto. Ensimmäiset leskenlehdet tienpientareilla ja sinivuokkojen nuput suojaisissa notkelmissa. Tunnistettavia. Muu vaatii hieman vielä harjoittelua. Uusien alkujen puskiessa läpi sammaltuneen nurmen seisoimme kolme sukupolvea puoliringissä hymyilemässä ja seurasimme ilolla narsissien esiinmarssia. Narsissit osoittautuivat harvinaislaatuisen muuntautumiskykyisiksi. Ne paistattelevat par'aikaa päivää pihassamme lumikelloiksi naamioituneina.
Poimin maasta muutaman sipulin ja istutin pieniin istutusruukkuihin keittiön ikkunalle. Siippa arveli varovaisesti kokemuksiinsa pohjaten, että ulkona istutuksillani olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä hengissä. Kehotuksesta siirsin ruukut pyhätön eteen.
Still Alive! |
Herkkää voimaa |
Onnistunut valinta. Ei ehkä imarteleva, mutta onnistunut.
Sunnuntaiaurinkoa,
MiaMaria